Ihmiset ovat aina mieltäneet eläinten kuuluvan joulukertomukseen. Luukkaan evankeliumissa ei niin kerrota, mutta seimen ympärillä on ajateltu olevan monia eri eläimiä. Pitkään säilyi uskomus, että eläimet saavat puhekyvyn jouluyönä ja ne ylistävät silloin Jumalaa. Siksi eläimiä on hyvitelty jouluna ja tarjottu niille ylimääräisiä herkkuja. Nykyisinkin joulun hyvän tahdon tunnelmaan sopii hyvin, että linnuille laitetaan syömistä lintulaudoille ja lemmikkieläimet saavat oman joulupakettinsa. Linnuille oljista sidottu joululyhde on vanha pohjoismainen perinne.
Korkealla taivaalla kiiluu Kuu-Ukko kaukaisena ja pienenä kuin
rikkahippunen. Metsäjänis on pistänyt lumikengät jalkaansa ja lähtenyt pesäkolostaan. Sillä on tapana kuljeskella yötä myöten etsimässä eväikseen mehukkaita oksia ja puunrunkoja. Jäniksellä on kaunis, valkoinen talviturkki, jonka se on vaihtanut ylleen ensilumen värjättyä maiseman valkoiseksi. Silmät ovat mustat kuin hiilenpalat, samoin pitkien korvien kärjet. Hop ja hop, jänis loikkii kevyesti hangen pinnalla. Lumi on pehmeää ja upottavaa, mutta jänöjussi on hyvin kevyt ja osaa kulkea lumikengillään niin taitavasti, että jos ihmislapsi pystyisi samaan, ei hänen tarvitsisi kantaa koskaan huolta märistä villasukista.
Kommentit