Jouluna koteja ja julkisia tiloja koristellaan monin eri tavoin. On havuköynnöstä, kranssia, kynttilää ja sähköistä valosarjaa - mutta kuten kymmenien sukupolvien ajan, tunnetuin ja suosituin on edelleen itse joulukuusi.
Joulupölkyn polttaminen on vanha germaaninen ja kelttiläinen tapa. Tavallaan se vastasi meidän joulukuustamme, paitsi että koko puu poltettiin jouluaaton ja joulupäivän aikana. Ikivihreät puut ovat olleet ikuisen elämän symboleita egyptiläisten, kiinalaisten ja juutalaisten muinaisissa perinteissä. Eurooppalaisten pakanoiden keskuudessa yleinen puun palvonta säilyi kristinuskon valloituksen jälkeenkin.
Jo 1500-luvun Saksassa huoneita koristeltiin joulun aikaan vihrein kuusenoksin. Oksista tehtiin yhä suurempia kimppuja, kunnes kimput korvattiin kokonaisilla kuusilla tai kuusenlatvoilla. Joulukuusen nykymuodon uskotaankin olevan lähtöisin Saksasta, jossa ensimmäinen julkinen kuusi pystytettiin vuonna 1605 Strasbourgiin, joka silloin oli osa Saksaa. Mainittu kuusi oli koristeltu punaisin omenin.
Joulukuusi saattaa olla myös peräisin katolisen kirkon keskiaikaisista seimiasetelmien paratiisipuusta, johon ripustettiin mm. omenoita (syntiinlankeemuksen symboli) ja öylättejä (katumuksen symboli). Puut koristeltiin ajan myötä yhä runsaammin ja juhlallisemmin, esimerkiksi kullatuilla pähkinöillä ja leivonnaisilla. Hopean- tai kullanväriseen paperiin käärityt hedelmät ovatkin ilmeisesti nykyisten pallokoristeiden edelläkävijöitä. Lametta, metallinen tai metallinhohtoinen ohut nauhakoriste, keksittiin Saksassa 1600-luvulla.
Kerrotaan, että itse Martti Luther olisi keksinyt valaista kuusen kynttilöin, kun hän oli ihastellut talvisen tähtitaivaan tuiketta kuusimetsän yllä ja oli tahtonut havainnollistaa saamansa vaikutelmaa perheelleen. Olipa tarina Lutherista sitten tarua tai totta, saksalaisilla ylipäänsä on ollut merkittävä rooli joulukuusen ja joulukoristeiden historiassa. Saksalaisissa kodeissa joulukuusi vakiinnutti asemansa 1800-luvun aikana, ja saksalaiset maahanmuuttajat veivät tämän tavan silloin myös Amerikkaan. Vuodesta 1891 lähtien on Valkoisen talon eli USA:n presidentin virka-asunnon edustaa komistanut joulukuusi.
Saksassa 1800-luvulla ei voitu ajatellakaan joulukuusta ilman lasipalloja. Saksalainen naistenlehti Gartenlaube antoi vuonna 1893 koristeluvinkkejä ja muistutti, että ”joulukuusen pitää loistaa, kimaltaa, tuikkia ja häikäistä”.
Suomalaisiin koteihin joulukuusi saapui tunnelmaa tuomaan 1900-luvun alussa – ensin kaupunkeihin ja sitten maaseudulle. Metsän tuoksuinen kuusi kelpasi aluksi luonnollisessa asussaan, mutta pikkuhiljaa sitä alettiin koristella perheen varallisuuden ja elämäntilanteen mukaan. Vuosisadan alussa kuusenkoristeina käytettiin omenia, leivonnaisia, konvehteja ja muita pikku herkkuja. Latvatähtikin on viime vuosisadan alussa ollut sangen yleinen. Myöhemmin koristeiksi tehtiin paperista leikeltyjä kuvia, paperinauhoja ja lippuja. Lippunauhat olivat suosittuja varsinkin suomenkielen aseman voimistuessa ja tietenkin Suomen itsenäistymisen aikaan.
Nykyään perinteiset olkikoristeet yleistyivät 1900-luvun alussa. Olkea oli helposti saatavilla ja sen käsittely oli tuttua. 1920- ja 1930-luvuilla varakkaimmissa perheissä oli jo ulkomailta tuotuja lasisia palloja koristeina. Sotavuosina koristeita tehtiin saatavilla olleista aineista, mm. paperipalloja ja karkkeja. Joulukuusesta ei kuitenkaan luovuttu, sillä jouluperinteen noudattaminen toi turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta puutteen ja ahdistuksen keskelle.1950-luvulla sähkökynttilät alkoivat syrjäyttää perinteiset, elävät kynttilät.
Joulukuuseen on liitetty alun perin vahvaa symboliikkaa: ikivihreä puu kuvastaa elämän jatkuvuutta, valot viittaavat Jeesuksen syntymään. Koristeet, kuten varsinkin alkuaikoina makeiset ja muut herkut, puolestaan symboloivat joulun lahjoja.
Tänä päivänähän joulukuusi ei kuulu enää yksinomaan kristittyjen perinteisiin, vaan siitä on tullut varsin yleismaailmallinen ilmiö. Koristellusta kuusesta tai muusta ”joulupuusta” iloitaan nykyään eri maissa ja kulttuureissa aina Afrikkaa ja Japania myöten, mikä sitten onkaan itse kullekin vuoden loppuvaiheilla juhlimisen aihe tai tapa. Henkilökohtaiset mieltymykset, yksilöllisyys ja toisaalta sisustuksen trendit näyttävät vaikuttavan koristevalintoihin yhä enemmän, vaikka perinteiset värit kuten kulta ja punainen sekä perinteiset muodot kuten pallot ovatkin yhä voimissaan.
Kuusen hoito-ohjeet:
Kaada joulukuusi aikaisintaan neljä viikkoa ennen joulua. Mikäli kuusi on suojaamaton, sitä voi kuljettaa auton katolla ainoastaan lyhyitä matkoja. Kuusi pitää pakata muoviin pidemmille matkoille. Kaadettu kuusi tulisi säilyttää ulkotiloissa, vaikkapa kylmässä autotallissa.
Jäinen kuusi sulatetaan hitaasti viileässä tilassa ennen kuin se asetetaan jalkaan. Puun annetaan sulaa muutaman vuorokauden. Puun tyven tulee olla vedessä koko sulatuksen ajan. Jos käytettävissäsi ei ole viileää tilaa, voit tuoda puun pesuhuoneeseen. Laita tyvi vesiämpäriin ja suihkuta neulasisto välittömästi kylmällä vedellä. Toista kylmä suihku muutaman tunnin kuluttua. Puu on valmis jalkaan asetettavaksi noin 8 tunnin kuluttua.
Ota kuusesta pois kuolleet neulaset ja ravistele roskat irti. Mittaa huoneen korkeus ja lyhennä kuusi sopivaksi. Ainakin muutama sentti kannattaa sahata tyvestä pois. Puun tyven tulee mahtua ohentamattomana jalkaan. Tyvestä ei saa poistaa kuorta. Kiristä jalan ruuvit ja pystytä kuusi.
Puun tyven leikkauspinta täytyy pitää vedessä koko ajan. Veden kulutus on suurin ensimmäisen vuorokauden aikana. Usein kuusenjalan vesitila on niin pieni, ettei se riitä koko vuorokaudeksi. Kuusenjalkaan voi tehdä reiän ja asettaa jalan tilavaan vesiastiaan. Näin kastelusta ei tarvitse huolehtia niin usein.
Kommentit