Arkihuolesi kaikki heitä
Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa. Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel´ on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat.
En etsi valtaa,loistoa
En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan. Suo mulla maja rauhaisa
ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa,
joss´ sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, nyt pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa
ja mieltä jaloa. Luo köyhän niinkuin rikkahan
saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman
tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan,
sä Herra maan ja taivahan.
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo
suloinen joulus tuo!
Joulu on taas
Joulu on taas, joulu on taas,
kattilat täynnä puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo. Joulu on taas, joulu on taas,
voi, kuinka meill´ on hauskaa!
Lapsilla on, lapsilla on
aamusta iltaan hauskaa.
lapset herätkää!
Juhani ja Liisi –
muuten matka jää. Tässä vesimalja
silmät huuhtokaa!
Lämmin karhuntalja
reessä odottaa. Vasta ruunan reessä
silmät aukeaa.
Siin´ on silmäin eessä
synkkä metsämaa. Aisakello helkkää,
loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää,
hymyyn käypi suu. Tuossa mökin Miina
kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina,
nouskaa kannoille! Mäenrinteen alla
talo törröttää,
joka ikkunalla
kaksi kynttilää.
Joulupukki
Lapset:
Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki.
Eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää!
Oothan meille vanha tuttu,
puuhkalakki, karvanuttu.
Tääll´ on myöskin kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset. Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki,
vietä iltaa joukossamme
täällä meidän riemunamme.
Tervetullut meille aina,
käypä tänne, puuta paina,
tai jos leikkiin tahdot tulla,
kahta hauskempaa on sulla! Joulupukki:
Kiitos, kiitos, kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset,
terve teille, pienokaiset,
leikkiväiset, laulavaiset.
Hauska tääll´ ois iltahetki,
vaan on vielä pitkä retki:
kuusen luota kuusen luokse
mulla matkan suunta juoksee. Lapset:
Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki,
viivy vielä pieni hetki,
vaikka onkin pitkä retki.
Tässä tuomme sulle mettä
vilpoisaa kuin lähdevettä,
sitten jaksat pitkän tiesi
kulkea kuin aimo miesi.
joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu
ompi kuusen oksilla. Kuusen pienet kynttiläiset
valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset
laulelevat sulosti. Kiitos sulle, Jeesuksemme,
kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme,
paras joululahjamme. Tullessasi toit sä valon,
lahjat rikkaat, runsahat.
Autuuden ja anteeks´annon,
kaikki taivaan tavarat. Anna, Jeesus, Henkes´ valon
jälleen loistaa sieluumme
sytytellä uskon palon.
Siunaa, Jeesus, joulumme.
Päättynyt kaikk´ on työ,
kaks´ vain valveill´ on puolisoa,
lapsen herttaisen nukkuessa
seimikätkyessään,
seimikätkyessään. Jouluyö, juhlayö.
Paimenill´ yksin työ.
Enkel´ taivaasta ilmoitti heill´:
Suuri koittanut riemu on teill´
Kristus syntynyt on,
Kristus syntynyt on! Jouluyö, juhlayö.
Täytetty nyt on työ.
Olkoon kunnia Jumalalle!
Maassa rauha, myös ihmisille
olkoon suosio suur´,
olkoon suosio suur!
Kautta tyynen, vienon yön,
päältä kirkkaan tähtivyön
riemun ääni helkähtää,
suuret, pienet herättää. Laulu on se enkelten,
riemuviestin kertoen:
”Jeesus, Vapahtaja, nyt
teille ompi syntynyt!” Jumalalle kunnia
olkoon korkeuksissa,
maassa rauha suloinen,
hyvä tahto ihmisten.
Kun maass´ on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on. Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on. On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa.
Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa!
Siks´ mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on.
nyt talven keskelle,
ja laitetaankos pesä
myös pikkulinnuille? Jo kuusi kynttilöitä
on käynyt kukkimaan,
pimeitä talven öitä
näin ehkä valaistaan. Ja vanhakin nyt nuortuu
kuin lapsi leikkimään,
ja koukkuselkä suortuu
niin kaikk´ on mielissään. Ja hyvä, lämmin, hellä
on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä
ois joulu ainainen!
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät, paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä. Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän teillä! Oi käykää, ystävät laulamaan,
kun joulu, joulu on meillä!
Se tuttu ystävä vanhastaan,
on tänne poikennut matkoillaan
ja viipyy hetkisen meillä. Nyt tähtitarhoihin laulu soi,
kun joulu, joulu on meillä!
Nyt maasta taivaaseen päästä voi,
jos sydän nöyrä on lapsen, oi,
kun joulu, joulu on meillä! Oi anna, Jumala, armoas,
kun joulu, joulu on meillä!
Ja kansaa suojaa sun voimallas,
meit´ auta näkemään taivaitas,
kun joulu, joulu on meillä!
tokko hän sisään tulla saa.
Tervetuloa pukki vaan
kanssamme piiriä tanssimaan. Sisään pukki nyt kiiruhtaa,
lahjat hän lapsille heittää vaan.
Sitten yhdessä riemuitaan,
silmät lasten saa loistamaan. Poispäin pukki taas matkoaa,
muualla lapset ne odottaa.
Hänen on käytävä ympäri maan
pitkissä peninkulmasaappaissaan.
äidin hommat on niin kiireiset:
lahja peittyi kääröihin,
ukset kiinni pantihin,
vaan on hauska sentään!
joulukuusen, kuusen hankintaan;
latva saapi tähtösen,
oksat kaikki, tiedät sen,
paljon kynttiöitä!
rynnistääpi lapset huoneeseen.
Ken on tuonne tullutkaan,
joululahjat pussissaan?
Vanha joulupukki!
Kohta kiitos riemuin soi, soi, soi!
Sievä vauva Maijan on,
Annin kelkka verraton,
orhi oiva Veikon!
Päättyy joulu, vaikk´ ei kenkään sois,
joulukuusi viedään pois, pois, pois.
Mutta ensi vuonna hän
saapuu lailla ystävän –
ei voi toivo pettää.
Öitten varjoon talon touhu hukkuu, touhu hukkuu.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap. Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan,
varovasti hiipii alta sillan, alta sillan.
Tip-tap … Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki.
Raoistansa sen jo tonttu näki, tonttu näki.
Tip-tap … Pöydän päälle veittikaiset rientää, veitikkaiset,
syövät paistia ja juovat lientä, juovat lientä.
Tip-tap … Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu: ”Miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa?”
Tip-tap … Sitten leikitellään kuusen alla, kuusen alla,
kunnes päivä koittaa taivahalla, taivahalla.
Tip-tap … Hiljaa hiipii joukko varpahillaan, varpahillaan,
kotikoloihinsa alle sillan, alle sillan.
Tip-tap …
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa,
varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen,
järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa. Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa! Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen ota kyllä sulta. En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta.
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Enkeli taivaan lausui näin
Enkeli taivaan lausui näin:
"Miks' hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan."
Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi."
Jo riennä, katso, sieluni,
ken seimessä nyt makaapi.
Hän on sun Herras', Kristukses',
Jumalan Poika, Jeesukses'!
Oi terve tänne tultuas!
Syntist' et hylkää, armias.
Sä köyhäks' tulit, rikkahin,
sua kuinka kyllin kiittäisin?
Ah, Herra, joka kaikki loit,
kuink' alentaa noin itses voit
ja tulla halpaan seimehen
heinille härkäin, juhtien?
Vain heinät on sun vuoteenas,
oi Herra, Taivaan Kuningas,
vaikk' eivät kultavaattehet
sun oisi valtas' arvoiset.
Näin näytät esimerkilläs',
ettei sun kelpaa edessäs',
ei kunnia, ei korkeus,
ei valta, kulta, rikkaus.
Ah, Herrani, mun Jeesuksein,
tee asunnokses' sydämein!
Mua älä hylkää tuskissa,
vaan vahvista ain' uskossa.
Ah, iloni, jos sinuss' ois,
enk' unhoittaa sua koskaan vois!
Suo siihen apus' armosta,
niin kiitän aina riemulla.
Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa!
Siit' enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.
Kommentit