Raamatussa joulun tähti tunnetaan Bethelemin tähtenä. Matteuksen evankeliumin 2. luvun mukaan tähti näkyi idän tietäjille aamutaivaalla. Se oli heille ensin syntymätähti, joka kertoi uuden kuninkaan syntymästä. Sitten tähdestä tuli opastähti, joka opasti heidät Jeesus-lapsen luo.
Itämaan tietäjät käyttivät Matteuksen evankeliumin mukaan tähdestä nimitystä ”hänen tähtensä”. Kyseisen ilmauksen taustalla on uskomus, että ihmisen syntyessä taivaalle syttyy uusi tähti. Tästä syystä esimerkiksi syntymäajan eteen – mm. hautakivissä – merkitään tähti. Evankeliumissa mainittu ilmaisu tarkoitti kuitenkin yhtä nimenomaista messiaan tähteä.
Kirkkotaiteessa Bethelemin tähti nähdään erityisesti kolmea tietäjää esittävissä maalauksissa. Joulutähdellä on kuitenkin myös vanhatestamentillinen tausta. Se on Jeesuksen syntymän merkki sekä vertauskuva Jumalan sanasta.
Perinteisesti tähden sakaroiden lukumäärille on annettu erilaisia merkityksiä. Läntisessä maailmassa joulutähti on tavallisimmin kahdeksansakarainen. Viisi sakarainen tähti on kirkollisessa elämässä mm. muistuttanut Kristuksen viidestä haavasta. Kärki ylöspäin kuvattu se ilmaisee myös Kristuksen voittoa paholaisesta. Kuusisakarainen tähti taas tunnetaan ”Salomon sinettinä” ja ”Daavidin tähtenä”. Lisäksi kirkkotaiteessa Neitsyt Maria kuvataan toisinaan tähtenä, mutta tavallisimmin hänen päänsä ympärillä on kahdentoista tähden kehä. Juutalaisilla kaksitoista tähteä kuvaa Jaakobin kahtatoista poikaa ja samalla Israelin heimojen lukumäärää. Kristikunnassa on 12-luku toisinaan rinnastettu apostolien lukumäärään ja sen pohjalta jopa nimitetty kullekin apostolille oma tähtimerkintä.
Kommentit