Entisaikana Tuomaan päivä varattiin suursiivoukseen tekoon. Tuomaan päivään mennessä usein juhlavalmistelut alkoivat olla liki valmiina. Tänä vuonna Tuomaan päivää vietetään maanantaina 21.12. Kauan aikaa sitten Tuomaan päivän tehtäviin kuului esimerkiksi savupirttien peseminen ja valkaiseminen jouluksi, silloin puhuttiin Touhu- ja Noki-Tuomaasta.
Tuomaan päivään liittyy tuttu sanonta: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Hämeessä ja Uudellamaalla on puolestaan sanailtu: Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha.”
Tuomaan päivän ja joulun välistä aikaa on isossa osaa Suomea kutsuttu pesäpäiviksi. Ajankohtaan osuu talvipäivän seisaus, jolloin auringon sanotaan pysyttelevän kolme päivää pesässään. Jos aurinko ei tuona aikana näyttäydy, se ennustaa sateista kesää. Jo vähäinenkin auringonpilke on perimätiedon mukaan lupaillut kuivaa ja poutaista suvea.
Tule meille Tuomas kulta
Tuopa joulu tullessasi!
Tule aatto, joudu joulu,
Sekä Tahvana tavota!
Meill' on leivät leivottuina,
Sekä piiraat paistettuina,
Olut o'ottaa puolikossa,
Viina leroo lekkerissä.
Ompa kystä aitassamme,
Paljon pantua eloa:
Sirkan siivet, torakan koivet,
Permusen peräpakurat.
Tuomaan päivä pidettiin puolipyhänä, eivätkä silloin, varsinkaan naiset, mitään suurempia töitä toimitelleet, ainoastaan pienempiä nypläystöitä ja muita keveimpiä tehtäviä toimiteltiin. Siksipä jo ani varhain, Tuomaanpäivän aamuna korjasivat naiset vokkinsa tupaseen, jossa ne saivat olla jälelle joulun ensimmäiseen kehruuviikkoon asti.
(Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I - Joulun vietto 1893 )
Vaimot herkesivät Tuomaanpäivänä kehräämästä eivätkä saaneet ennenkun Loppiaisen (t. Hiiva-Nuutin) ohitse mentyä tuoda rukkiloitansa esille, muuten Joulu-Juutas niillä kehräisi kaiket yöt, jotta ei saatu rauhassa maata. (Pielisjärvi, Reisjärvi, Pyhäjärvi)
Tuomaanpäivän ajankohta ei ole sattumaa, vaan talvipäivänseisaus on myös samana päivänä. Tästä vuoden pimeimmästä päivästä katsottiin alkavaksi myös pesäpäivät, jotka päättyivät jouluna auringon syntyessä uudelleen. Tätä uudelleensyntymän päivää on pidetty myös useiden jumalien syntymäpäivänä.
Joulunajan vanhoista viettotavoista löytyy hyvää luettavaa myös Kustaa Vilkunan kirjasta Vuotuinen ajantieto, jota minulla ei valitettavasti kuitenkaan ole nyt käsillä.
Skandinavialaisilla oli pakanuuden aikana tapana edesauttaa valon paluuta keskitalven uhrilla. Yleisin muoto tästä oli sian uhraaminen hedelmällisyyden jumalalle Freylle, mistä myös meidän suomalaisten joulukinkkuperinteen arvellaan olevan peräisin.
Kommentit