Jouluna kuten yleensäkin suurina juhlina uskottiin kaikenlaisten pahojen henkien vaanivan sekä ihmisiä että eläimiä. Nykyisistä joulukoristeistamme tuomaanristi on pahaa torjuva merkki. Oven päälle piirrettiin tervalla, joskus myös verellä, risti karkottamaan pahoja henkiä. Paikoin uskottiin ristin vaikuttavan ruissatoon. Risti saatettiin veistää puusta ja pystyttää tangon nenään. Riimusauvoissa Tuomaanpäivän merkkinä oli kaksi ristikkäin asetettua tankoa, joiden päissä oli pienet havutupsut. Suomen tunnetuimmat ja komeimmat jouluristit olivat pohjalaisten lyhdyin koristetut ja valaistut ristit säätyläistenkin kodeissa. Topelius kertoo 1830-luvun päiväkirjoissaan, miten hänen kotonaan Pohjanmaalla pystytettiin tankojen päihin asetetut lyhdyt jouluaattona portin molemmin puolin. Tangot oli koristettu kuusenhavuilla. Lyhdyt tai tähdet, kuten Topelius väliin niitä kutsuu, sytytettiin iltahämärissä ja koko kaupunki loisti valomerenä. Tosin esim. vuonna 1836 Uudenkaarlepyyn pormestari kielsi näiden paperilyhtyjen sytyttämisen ja ne loistivat ainoastaan maaseudun puolella. Lyhtyjen teko ja pystyttäminen olivat poikien työtä, ja lyhtyjen kieltäminen herätti yleistä paheksuntaa. Kaupungissa ainoastaan yksi perhe uhmasi pormestarin kieltoa. Seuraavana jouluna lyhdyt taas loistivat Uudessakaarlepyyssä. Joskus portin yläpuolelle tai kadun yli tehtiin näistä lyhdyistä kokonainen kaari. Topelius oli itse kovasti ihastunut tähän tapaan, ja vuonna 1840, jolloin hänen kotonaan ei lyhtyjä kadulla ollut, hän oli hiukan suruissaan, vaikka mainitsikin, ettei ole huolia, kun ei ole lyhtyjäkään.

http://nord.blogit.fi/files/2009/12/tuomaan_risti.jpg

 

 

 

Nykyisen tuomaanristin suoranaisena esikuvana on ollut lastusta tehty ns. Korppoon risti, joka levisi 1920-luvulla Korppoon ulkopuolelle ja edelleen koko maahan. Lasturisteissä jotkut ovat halunneet nähdä muinaisen auringonsymbolin, jonka keskiosaa vain on pidennetty, jotta on saatu risti.