Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan, mutta nykyaikainen lahjatapa saavutti Skandinavian melko myöhään, vasta 1700-luvulla. Perhepiirissä lahjoja alettiin ensin antaa kartanoissa ja pappiloissa ja niistä tapa levisi talonpoikaiskulttuuriin. Aluksi kaikki lahjat valmistettiin itse, mutta 1900-luvun alussa lahjoja alettiin myös ostaa kaupoista.

Vuoden vaihtumisen aikaa on vietetty eri kansojen keskuudessa uhrijuhlana, jolloin on toivottu jumalalta sato- ja riistaonnea. Antiikin Roomassa lapsille jaettiin lahjoja joulukuun puolivälissä vietetyn Saturnalia-juhlan yhteydessä. Tapoihin on kuulunut antaa lahjoja myös hyville ystäville. Näin toimivat myös muinaiset suomalaiset. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa he vaihtoivat keskenään lahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Monet vuoden loppuun - jouluun ja vanhaan satokauden juhlaan eli kekriin – liittyneet vanhat piirteet ovat siirtyneet sellaisinaan joulunviettoon tai nykyiseen uuteen vuoteen.

Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämään tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä. Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan. Nykyperinne saavutti Skandinavian 1700-luvulla. Ruotsissa oli 1800-luvun alussa tapana käydä jouluaaton hämärässä viskaamassa pieniä lahjakääröjä ovenraosta: lahjan tuoja koputti oveen, heitti lahjansa ja riensi kiireen vilkkaa pois, ettei häntä tunnistettaisi. Tästä tavasta on peräisin ruotsin kielen joululahjaa tarkoittava sana ”julklapp” (klappa ~ kolkuttaa). Perinne on tunnettu myös Suomen puolella Pohjanmaalla sekä ruotsinkielisellä rannikolla ja saaristossa.

Kotien jouluiseen ohjelmaan on kuulunut myös eläinten muistaminen ”lahjoilla”. Tallin asukkaille annettiin kauraa ja omenoita. Kissojen mainitaan saaneen tuoretta kalaa tai lihaa. Koirien tavanomainen lahja oli kaulaan laitettava rinkiläketju. Pihan linnuille laitettiin lyhde tai talipalloja. Myös oravia ja jäniksiä on muistettu. Huolenpito eläimistä on ollut yleistä eri puolilla Eurooppaa.

Hyvin toimeentulevissa kaupunkilaiskodeissa joululahjaperinne palautuu 1800-luvun alkukymmenille, työläiskodeissa 1800-luvun lopulle. Aluksi kaikki lahjat valmistettiin itse, mutta jo 1800-luvun puolivälissä lahjoja alettiin myös ostaa kaupoista. Oululaiskauppojen järjestämiä joululahjanäyttelyitä mainostettiin paikallislehdissä jo 1860-luvulla. Lahjatavaranäyttelyiden järjestäminen kiihtyi 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun tultaessa. Joululahjoiksi tarjottiin tuolloin muodissa olleita tavaroita, kuten valokuva-albumeita, seinätauluja, toalettikoristeita, henkseleitä, damaskeja, matkakoffretteja ja niin edelleen.

Kaupunkilaislapset saattoivat saada lahjansa tuomisina ulkomailta, esimerkiksi Saksasta. Myös ulkomaalaisten liikkeiden myyntikatalogit levisivät maahamme 1900-luvun alussa aloittaen postimyynnin. Muutamassa vuosikymmenessä syntyi varsinainen joululahjateollisuus, jonka myötä tuotteet levisivät kautta maan.  Oululaiskauppojen lapsille suuntaamat valikoimat olivat jo varsin laajoja 1900-luvun alussa. Saatavilla oli esimerkiksi nukkeja, nuken tarvikkeita, eläinleluja, helistimiä, pelejä, joululehtiä ja höyrykoneita.

Lasten kammoksumat ”pehmeät paketit” ovat pitäneet pintansa joulun suosikkilahjojen kilpailussa, vaikka lelumarkkinat ovat yltäkylläiset. Joulun alla lapsiperheisiin jaetaan postin mukana värikkäitä lelumainoksia. Nämä mainoslehdet ohjaavat lasten laatimia lahjatoivelistoja ja ”joulupukinkirjeitä” ja lapsilla on usein pitkä lista toivelahjoista valmiina heti tavaratalojen lelukuvastojen ilmestyttyä. Tänä vuonna nostalgia on valttia joulun halutuimpia lahjoja valittaessa: vanhat suosikit Teinimutanttikilpikonnat ja Barbiet ovat kymmenen kärjessä brittiläisten lelukauppiaiden top ten – listalla. Vanhemmat joutuvat lahjahankinnoissaan tekemään kompromisseja oman maailmankatsomuksensa, lasten toiveiden ja lelumaailman tarjoamien mallien välillä. Lasten joululahjatoiveita on jo pitkään käytetty kasvatuskeinona: joulupukki tuo lahjoja vain kilteille lapsille.

Lasten mielestä joululahjat ovat joulun kohokohta, aikuisille lahjojen hankkiminen aiheuttaa pahimmillaan stressin: ” Mitä ihmettä minä ostan sille? Sillä on jo kaikkea”. Joululahjatapa on puolipakollinen instituutio, josta on vaikea irrottautua kokonaan. Haastatteluissa on käynyt ilmi, että useat perheet luopuvat joululahjoista lasten kasvettua isoiksi. Nämäkään perheet eivät kuitenkaan ole päässeet täysin irti lahjajärjestelmästä: ystäviä, liiketuttavia tai naapureita on muistettava edes kukkalahjalla.