Tontut

Tonttuja on kaikenlaisia – kaikenlaisia tehtäviä varten. On poronhoitajatonttuja, kotitonttuja, saunatonttuja ja kirjuri- tonttuja. On professoritonttuja, jotka tietävät kaiken maa- ilman asiat ja on metsätonttuja, jotka katsovat metsän eläinten perään. Yksi vanhimmista tontuista on puutonttu, joka tuntee puun sielun ja tietää kuinka puuta tulee käsitellä. Hän on itsekin kuin vanha hongankäkkärä.

Tonttuihin on kuulunut erilaisia olentoja, ihmisten luona eläviä haltioita sekä  maahisia ja menninkäisiä ja muita metsän ja luonnon haltijoita. Vasta sittemmin tontut on erotettu omaksi "rodukseen".

 

 

 

Ikä

Tonttuja on kaiken kokoisia, näköisiä ja ikäisiä. Vanhimmat ovat yhtä vanhoja kuin Joulupukki.

 

 

Määrä

Tontut ovat vilkkaita liikkeissään ja harvoin yhtä aikaa paikalla. Tonttuja ei ole siis koskaan voitu varmasti laskea, mutta arvioidaan, että niitä on melkein yhtä paljon kuin Joulupukin poroja.

Pituus

Täysikasvuisen tontun pituus on noin puolet Joulupukin parran pituudesta. Joku on vähän pitempi, joku vähän lyhyempi.

 

Tehtävät

Tontuilla on kaikilla omat tehtävänsä, mutta kaikista yleis- luonteisempia tehtäviä on kaksi. Ensiksikin tontut kiertelevät ympäri vuoden siellä, täällä ja vähän tuollakin. He pitävät huolta siitä, että lapsilla on kaikki hyvin, mutta samalla ne pitävät myös kirjaa lasten kiltteydestä! Toiseksi tonttujen teh- täviin kuuluu metsän eläimistä huolehtiminen. Tontut pai- mentavat poroja, ja ovat apuna rakentamassa karhuille tal- vipesiä ja majaville patoja.

 

 

Saunatonttu

Kun saunan ovi kolahtaa, valpastuu saunatonttu. Hämärässä, näkymättömissä se kuuntelee terveh- dykset, jotka saunalle ja sen lämmölle lausutaan. Tontun on helppo pysytellä huomaamattomana, onhan hän hyvin lyhyt ja pyöreästä vatsastaan huolimatta pienikokoinen. Koska tontut pukeutuvat aina tehtävänsä mukaan, tiedättehän punanuttuisen joulutontun, on myös saunatonttu saunaan sopivalla tavalla vaatetettu. Sarkanuttu on harmaanruskea ja myssy samanmoinen. Eipä siis ihme, ettei tonttua juuri erota lauteitten alta tai kiukaan takaa. Tonttu seurailee tarkkaavaisena talonväen kylpemistä. On parasta saunoa ajallaan, hiljaa ja hartaudella, jotta tämä saunan haltija suojelisi saunaa ja kylpijöitä.

Auta armias, jos saunassa melutaan ja melskataan, tai viivytään liian pitkään! Silloin tonttu kimmastuu ja voi vaikka vihtoa saunojan uuvuksiin tai pahim- massa tapauksessa lähteä talosta iäksi. Etenkään joulusaunassa ei saa vetkutella koko päivää, sillä tontunkin on päästävä saunomaan totutulla vuo- rollaan. Kun isäntä on viimeisenä poistunut saunasta ja heittänyt lähtiäisiksi reilut löylyt, on saunan haltijan vuoro kömpiä lauteille. Mikäpä on pehmeistä löylyistä nauttiessa, omassa kotoisessa saunassa.

 

 Joulutonttu

Kun kaamoksen hämärässä kuulet pienen tiu’un kilinän, tiedät joulutontun lymyilevän lähistöllä. Tämä pieni, punalakkinen olento pysyy kyllä hyvin näkymättömissä, mutta saattaa joskus vahingossa kilisyttää myssynsä hiipassa olevaa kelloa. Joskus joulukuun iltoina saattaa jopa nähdä sivusilmällä varjon häilähtävän ikkunassa, sillä yksi tonttujen tärkeimmistä tehtävistä on pitää huolta siitä että lapsilla on kaikki hyvin. Siinä sivussa he tietenkin varmistavat, että lapset jaksavat herätä aamulla reippaasti, syövät aamupalaa, harjaavat ham- paansa ja ovat ylipäätään kiltisti. Erityisesti joulun lähestyessä tulisi olla oikein kiltti paitsi kaikille kanssaihmisille, myös eläimille, joilla on erityisen hyvät suhteet tonttuihin. Tontut nimittäin ymmär- tävät eläinten kieltä, eikä pieninkään kiusanteko jää heiltä kuulematta.

Jouluaattona joulutonttu odottaa saavansa vähin- tään lautasellisen puuroa ja mielellään muutakin jouluruokaa vaivojensa palkaksi. Herkkulautaset kannattaa asetella lattialle johonkin hämärään paikkaan, saunan eteiseen tai ullakolle, jotta tonttu rohkenee niistä nauttimaan. Napostelua jatkuu eri kyläpaikoissa pitkin päivää ja vielä päivän päätyt- tyäkin, vanhan sanonnan mukaisesti: ”Tulis joulu niin saisi yölläkin syödä!” Aattona joulutonttujen onkin syytä syödä vatsansa pullolleen, sillä he auttavat joulupukkia jakamaan lahjat ympäri maailmaa, kaikille pienille ja suurille lapsille.

 

Kotitonttu

Joulunalus on kotitontulle kiireistä aikaa. On paljon puuhattavaa, sillä ihmiset ovat kovin hoppuisia, eivätkä ehdi itse tarttua jokaiseen askareeseen. Kotitonttu auttaa jouluvalmisteluissa omalla huo- maamattomalla tavallaan. Se pyyhkii pölyjä varik- sen siipisulilla ja vahtii, etteivät lapset mene kurkis- telemaan lahjapiiloihin ennen jouluaattoa. Vaikka Joulupukki tuokin lahjoja Korvatunturilta, haluavat myös monet vanhemmat, ystävät ja sukulaiset antaa lahjoja lapsille ja toisilleen.

Kotitonttu on vikkelä kintuistaan ja sitä on hyvin vaikea havaita, punertavasta hiippalakista huo- limatta. Sen sijaan ihminen on kotitontulle hyvin tuttu satojen vuosien takaa ja niinpä se tunteekin hyvin isäntäväkensä tavat, kotkotukset ja viimei- simmät villitykset. Tonttu hallitsee sellaista perinne- tietoa, joka tuppaa nykyihmiseltä helposti unohtu- maan. Niinpä se marraskuussa, Liisan liukkailla ja Kaisan kaljamilla, myhäilee partaansa, sillä marrasliukkaat tietävät hyvää leipävuotta.  Kotitonttu to- tisesti tuntee säät ja ilmat, vaikka asustaakin sisällä lämpimässä. Joskus saattaa pikkulintu törmätä ikku- naan ja siitä tonttu tietää, että lumipyry on tulossa.

Itsenäisyyspäivänä kotitontulla on tärkeä tehtävä palovahtina. Ihmisillä on tapana sytyttää jokaiselle ikkunalle kaksin kappalein kynttilöitä itsenäi- syyspäivän iltaa juhlistamaan. Sitten he livistävät touhuihinsa, kuka leipomaan piparkakkuja, kuka pa- ketoimaan lahjoja, ja jättävät pikkuiset tuikut oman onnensa nojaan. Kotitonttu tietää kuinka pienestä suuri roihu ja tulipalo voi saada alkunsa ja se aste- leekin tärkeänä ympäri huushollia tarkastamassa jokaisen ikkunalaudan vuorollaan. Mutta aijai, pi- parkakut ovat sentään hyviä! Tonttu tietää emän- nän kätkön ja käy silloin tällöin lainaamassa sieltä piparin tai pari.

Postitonttu

Joulupukin pääpostissa Napapiirillä touhuaa koko joukko vikkeliä ja nokkelia postitonttuja. Postitontut tunnistaakin jatkuvasta vilskeestä ja vilinästä. He ovat aina menossa tai tulossa ja osaavat sitä paitsi monia eri kieliä. Se onkin  tarpeen, sillä postitonttujen tehtävä on vastaanottaa lasten kirjeitä ympäri maailmaa ja auttaa Joulupukkia vastaaman niihin. Väliin täytyy toimittaa paketteja sinne ja tänne ja tuonne, ja sitten taas kuljettaa kirjeitä erinäisiin salaisiin kotikoloihin ympäri pohjolaa. Postitontut tuntevat kaikki lapinmaan salaperäiset asukkaat piilopaikkoineen; kuinkas muuten posti kulkisi!

Täytyyhän haltijoitten, menninkäisten, sekä tie- tysti monenmonituisten tonttujen saada kirjeensä ja pakettinsa.

Postitontuilla on punaiset nutut ja hiippalakit, kuten muillakin Joulupukin apulaisilla. Joskus kaikista vilkkaimmat tontut pukeutuvat punavalko- raidallisiin paitoihin, jotta heidät erottaisi parem- min kaiken vilskeen ja vilinän keskeltä. Kaikista huolellisimmat ja tarkimmat postitontut käärivät lahjoja koristeellisiin paketteihin ja he pitävät usein esiliinaa, sillä he ovat myös kaikista taitavimpia piparkakkujen koristelijoita.   

Postitontuilla on erityisen kiirus joulun alla, kun kaikki lahjapaketit on järjesteltävä matkakuntoon ja tarkistettava, että joka ikisessä niistä on oikea osoite. Kyllä Joulupukin apureineen sitten kelpaa lastata reet ja lähteä matkaan, kun postitontut ovat ensin nimikoineet monenkirjavat, kiiltävissä paperissaan rapisevat joululahjat.

Joulupukin postikonttorista on yhteydet koko maa- ilman jokaiseen kolkkaan ja vielä taivaan-kannella kollottavaan Kuu-Ukkoonkin, jolle lähetetään joulu- aattoisin satelliitin avulla tonttukuoron laulama suora joululaulujuhlalähetys.

 

 

Tallitonttu.

Tallitonttu muistuttaa kotitonttua, mutta on vakaaluonteisempi ja luottaa mieluiten sellaiseen, mikä on jo vakiintunut.

 

Metsätonttu. Todennäköisesti yleisin tonttutyyppi. Asiaa on kuitenkin vaikea varmistaa, sillä hän ei mielellään näyttäydy ihmisille ja hänellä on lukemattomia pakokeinoja. Ulkonäkö hänellä on tavanomainen ja tyypillinen tontun ulkonäkö.